Lukuisat mielipahat ja pettymykset olisi vältetty, mutta se, olisinko se mikä olen... en tiedä. Olen kypsynyt ja kenties hieman kyynistynytkin elämän antamassa kyydissä. Yritän tällä blogillani päästää teidät lähemmäksi sisintäni kuin ketään koskaan. Iso osa minusta on mysteeri, suurimman osan ajasta jopa minulle itselleni.
Jos mulle olisi sanottu vuosi tai puolikaan sitte, että alan bloggariksi, olisin nauranu räkä suusta lentäen; "Minäkö??" Noh, tässä sitä ollaan. Toistaiseksi ajattelin pysyä anonyyminä. Kenties joskus astun "valoon", mutta ensinnä haluan prosessoida tätä asiaa vain näin "verhon takaa". Murteeni on vahva, joten se varmasti pursuaa myös kirjoitukseen. En ole atk-insinööri tai synnynnäinen tietokonenerokaan. Osaan aakkoset ja käyttää tablettia, joten eiköhän tää jotenki onnistu. Ja nakkisormien tuomat kirjoitusvirheet ja törkeät kieliopilliset virheet, mutta ne ei nyt ole pääasia. Pääasia on se, että tän blogin myötä joku toinenkin saisi samankaltaisia perseellepotkuja, kun minä olen elämää pohtiessani saanut. Nyt on jo aika. Aika kääntää uusi sivu ja kaivaa esille se energinen minä, joka on hukkunut omiin ajatuksiin. Täällä jossain se on edelleen.
Mistä asiasta aion sitte blogiini kirjoittaa ja mikä ihmeen "Radioaalloilla"?
Minä olin se pieni räkänokka, joka puhui toisten päälle, möläytteli tahattomasti toisia loukkaavia asioita, viihtyi paremmin poikien seurassa, juoksi pää kolmantena jalkana paikasta toiseen, aloitti viisitoista asiaa yhtäaikaa ja sai päätökseen niistä vain puolitoista. Ad/hd, add, en tiedä, mutta aion ottaa selvää. Lisäksi aion tänne purkaa palasen historiaani ja selitellä miksi kuljin tiettyjä polkuja elämässäni. Myös hetken hehkutukset elämäntaparemontista saattaa pursuta blogiin asti. Tiukat leggarit, hikoilevat nivuset ja kamelinvarpaat kuntosalilla. Sarkasmia tässä piisaa. Sinut olen itseni kanssa, mutta voishan sitä hieman pienentyä. "Minä, ku muukki".Noniin ja se blogin nimi... tiedättekö miltä tuntuu elää pään kanssa, mikä käy koko ajan ylikierroksilla? Tuntuu, kuin olisi kolme radiokanavaa päällä yhtäaikaa. Yhdeltä tulee nonstoppina nahkahousurokkia, toinen puhuu monotonisesti omiaan ja kolmas on hieman vanhemmasta radiosta, mistä välillä kuuluu iskelmää, kanavanhakusuhinaa, ja selostusta pyhän torimarkkinoilta. Kärjistettynä näin. Ja kun kaikki menee päässä hirveän lujaa, niin mää pysähdyn. Istun sohvalla, tuijotan, ku tenavat juoksee olohuoneessa lelujen kanssa ja nauraa ...hitto, pitäis kerätä lattialta pari sinne lentänyttä sohvatyynyä ja mennä ulos lasten kans... naapurissaki pitäs käydä kahvilla... Mutta EI. Ei niin ei. Liikaa ajatuksia ja mistään ei saa kiinni kerrallaan. Tunnit kuluu, teen yhtäaikaa useampaa asiaa. Siivoilen leluja, tyhjennän tiskikonetta, ostan henkkamaukalta parit kesävaatteet tytöille ja samaan aikaan pesen nuorimman jaloilta sinne tuhrattua tussiväriä. Kokoajan jotain ja silti ei mitään. Ulos ei ehitty lumiukkoa tekemään, naapurinkaan ei päästy. Taas yksi samanlainen päivä takana. Nyt saa riittää. Tästä jatkan joku päivä lisää, niin valottuu muillekkin tämä asian pointti.
Ja jälleen aiheesta hieman karaten... "Radioaalloilla" on siis hyppy oman pääni sisään ja oman elämäni järjestämiseen. Yritän tehdä seuraavasta postauksestani edes hitusen selkeämmän. Tätä tämä teettää, kun on monta asiaa alla yhtäaikaa.
Toivottavasti tämä blogi ei jäisi puolitiehen..
